Kevät 2006. Istuin rauhassa tietokoneen äärellä, kun sain yllättäen puhelun. Luurin toisessa päässä oli Porin vapaa-aikaviraston nuorisosihteeri, joka kysyi halukkuuttani lähteä viikon mittaiselle purjehdukselle Itämerelle.

Purjehdus toteutettaisiin Kuunari Helenalla ja sen tarkoitus olisi tehdä havaintoja Itämeren nykyisestä tilasta. Rahoitus matkaan tulisi opetusministeriöltä ja Porin kaupungilta. Mikäpäs siinä, lähdin mukaan sen enempiä miettimättä.

21.6. Turku, Lähtö koittaa

Tapaaminen oli sovittu kello yhdeksi Turun satamaan Helenan kannelle. Mukana oli nuoria useista kaupungeista. Porista matkaan lähti myös toinen nuori, Miika Peltonen. Lisäksi Porista oli matkassa myös ammattikuvaaja Jyrki Toivanen, jonka vastuulla oli matkan aikana otettavat vesinäytteet. Yhteensä matkaan lähti 24 ns. oppilasta sekä 4 hengen päällystö. Ennen lähtöä meille pidettiin seminaari Itämeren nykytilasta ja luonnonsuojelusta sekä kerrottiin hieman purjehduksen perusasioista. Lisäksi meidät jaettiin neljään 6 hengen vahtiryhmään. Lopulta pääsimme matkaan hieman kello viiden jälkeen.

Matkalla

Lähdimme matkaan kohti Hotelli Airistoa, jossa yövyimme. Nukuimme tietenkin laivassa. Ensimmäisenä päivänä meille opetettiin käytännön perusjutut, kuten esimerkiksi miten vahtivuorot toimivat. Päivä on jaettu viiteen 4 tunnin sykliin sekä kahteen 2 tunnin sykliin. Jokaisena syklinä yksi vahtiryhmä on ns. ”merivahti”, jonka paikka on kannella ja toimena huolehtia ruorista ja purjeista. Lisäksi toinen vahtiryhmä on ns. ”standby”, joka joko tekee ruoan, tiskaa tai laiturissa ollessa huolehtii kuunarin vahtimisesta.

Merellä

Airistolta lähdimme Utön saaren kautta Visbyyn. Matkan aikana moniin iski merisairaus, mukaan lukien allekirjoittaneeseen. Merivahteja lukuun ottamatta etappi Visbyyn kului sängyssä maatessa. Mutta merivahtien aikaan saimme käytännön opetusta purjeiden laitossa ja laivan ohjaamisesta hieman kovemmassakin meren käynnissä. Laivaa ohjattaessa katse horisontissa meripahoinvointikin pysyy aisoissa.

Visby ja Tallinna

Itse Visby on, kuten kaikki siellä käyneet tietävät, erittäin kaunis ja vanha kaupunki, jossa voisi hyvin viettää muutaman päivän. Mutta tiukan aikataulun vuoksi me jouduimme jatkamaan matkaamme vain 18 tunnin oleskelun jälkeen. Matka suuntautui Gotlannin länsirannikolta suoraan Tallinnaan. Suomenlahden edustalla näimmekin useita risteilijöitä, nykytekniikan saavutuksia. Uusi ja vanha kohtasivat.

Tallinnasta sivistyksen pariin

Virossa jäimme Piritan Olympiasatamaan päiväksi, jonka jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Helsinkiä, jossa jäimme viimeiseksi yöksi Suomen linnan edustalle. Matkan aikana repeytyi purje, miehistön jäsen tippui mereen ja ankkuri jäi jumiin hetkeksi. Kaikki tapahtui vieläpä saman merivahdin aikana. Enemmän tai vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme aikataulun mukaisesti kohti Katajanokan satamaa, jossa osa oppilaiden vanhemmista jo odottikin.

Purjehdus ja Itämeri

Kokemukseni purjehtimisesta oli vähintäänkin mielenkiintoinen, ja voisin jopa sanoa loistava. Elämä 39 metrisessä kuunarissa ja pienessä hytissä viiden muun kanssa oli kokemuksen arvoinen ja opettavaista. Koko matkan ajan 24 oppilaan sosiaalinen kanssakäyminen oli mukavaa ja sujui yllättävän hyvin. Asiantuntevan päällystön mukana olo tietysti auttoi sopeutumista ja purjehtimista. Kaiken kaikkiaan purjehduskokemukseni oli erinomainen ja suunnittelen lähteväni matkaan uudestaan ensi keväänä/kesänä. Kenties hieman pidemmällekin.

Matkan aikana otimme yhteensä 20 vesinäytettä eri kohdista Itämerta reittimme varrelta. Nämä näytteet sekä tiedot levähavainnoista toimitettiin laboratorioon tutkittavaksi. Niiden tarkoitus on antaa nykyistä tarkempi käsitys Itämeren happipitoisuudesta ja ravinteikkuudesta. Tämän hetkisten tietojen mukaan Ahvenanmaasta etelään oleva osa Itämerta on ns. huonossa hapessa ja Suomenlahden päätyosa saastunut. Toivottavasti asian laita paranee tulevaisuudessa.

www.staf.fi
www.staf.fi/snupu
www.staf.fi/kartta
www.wwf.fi/itameri